Kemikaalikimara: Perfluoratut yhdisteet eivät hajoa - voihan PFAS...

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Perfluoratut yhdisteet eivät hajoa - voihan PFAS...

Jatkona äskettäiseen postaukseeni ihmeitä tekevästä Teflon-suihkeesta kerron uudesta tutkimustuloksesta. Tämä menee sarjaan "uskaltaako näitä lukea"- mutta kirjoitan silti - tai juuri siksi. Siemennesteen heikkeneminen on varsin perustavaa laatua oleva asia - ei tarvinne selittää, miksi. Tästä syystä esimerkiksi pyysin Kemikaalikimara-kirjan esipuheen kirjoittajaksi professori Jorma Topparin, joka Suomessa tutkii lisääntymisterveyttä.

Siittiöt heikoilla

Tanskalaiset ovat tutkineet 105 nuoren miehen sperman laadun ja analysoineet kymmenen fluoriyhdisteen pitoisuudet veren seerumista. Korkea seerumin PFAA-taso korreloi selvästi alentuneeseen määrään normaaleja siittiöitä. Tanskalaistutkimus on ensimmäinen, jossa näyttö on selvä. Hormonaalisesti vaikuttavia aineita on nimittäin erittäin vaikea tutkia, sillä vaikuttavien aineiden määrät ovat todella pieniä. Raportissa todetaan kuitenkin , että asia on varmistettava laajemmalla tutkimuksella.

Tanskalaistutkimuksen fluoriyhdisteet kuuluvat perfluorialkylaattien sukuun PFAA (perfluoro alkyl acid, suomeksi perfluoroalkyylihappo). Fluorattuja yhdisteitä käytetään yleisesti lianhylkimisaineissa, kosteussuojatuotteissa kuten erilaisissa tekstiileihin tai kenkiin suihkutettavissa aineissa ja PTFE-muovin (jonka yksi kauppanimi on Teflon) valmistuksessa. Näistä fluoriyhdisteistä käytetään myös nimitystä PFAS (perfluorinated alkyalted substances).

PFAS-aineiden haitat ja leviäminen

PFAS-aineet ovat haitallisia vesieliöstölle, ovat ne erittäin huonosti hajoavia, kertyvät elimistöön ja nyt siis tässä tutkimuksessa myös osoitettu haitallisiksi ihmisen lisääntymisterveydelle. Aineet ovat erittäin pysyviä. Tuotteiden käytön jälkeen kemikaalit päätyvät jätevesiin, lietteisiin ja kaatopaikoille, ja sitä tietä ympäristöön. Kyseiset aineet leviävät vähitellen myös arktisille alueille.

Vuonna 2004 tutkittiin Pohjoismaissa näiden aineiden leviämistä. Tällä Ympäristöministeriön sivustolla on aiheesta yhteenveto. Lainaus tiivistelmästä:

"Pitoisuudet pintavesinäytteissä ja merivedessä olivat pieniä. Suurimmat pitoisuudet löytyivät kaatopaikkojen suotovesistä, muun muassa Suomesta Ämmässuolta. Merkittäviä pitoisuustasoja esiintyi myös jätevedenpuhdistamoiden lietteissä ja puhdistamolta ulosmenevässä vedessä.

Tulosten perusteella vahvistui tieto, että jätevedenpuhdistamot ja kaatopaikat ovat merkittäviä perfluorattujen yhdisteiden päästölähteitä. Helsingin ja Espoon rannikkovesistä mitattiin sama PFAS-koostumus kuin vesialueelle johdetuista puhdistetuista jätevesistä. Merenpohjiin sedimentoituu erityisesti PFOS:ia, jota myös kertyy alueen kaloihin.

Eliöstönäytteiden suurimmat PFAS-pitoisuudet mitattiin Tanskan ja Ruotsin Itämerialueen hylkeistä, Färsaarten pallopäävalaasta ja Suomen rannikon hauista Helsingin edustalta. PFAS:ia oli rikastunut myös ahveniin Ruotsin järvissä.

Tuloksista voidaan päätellä, että perfluoratut yhdisteet leviävät ilmavirtausten ja merivirtausten välityksellä myös puhtaille alueille, joihin ei tiedetä muuten kohdistuvan PFAS-kuormitusta."

PHAS-aineiden pahimmat (PFOS) on kielletty vuonna 2008, mutta mustia lampaita riittäää. Erikoistutkija Jaakko Mannio piti Eviran seminaarissa 1.4.2009 esityksen Itämeren myrkkyuhkista. Tässä linkki Mannion esitykseen, sivuilla 9-12 on asiaa PFAS-aineista.

Missä tuotteissa fluoriyhdisteitä on?

PFAS-aineet tekevät materiaalit vedenpitäväksi, likaa hylkiväksi ja estävät tarttumista. Viereisessä kuvassa valkoiselle pöytäliinalle on kaatunut kahvia. Eipä näytä imeytyvän.

PFAS-yhdisteitä on käytetty monissa erityyppisissä kulutustuotteissa vielä viime vuosiin asti. Niitä on käytetty muun muassa astianpesukoneiden huuhteluaineissa, autonpesuaineissa, uuninpesuaineissa, kuivapesuaineissa, kiillokkeissa, lattia- ja autovahoissa, kosmetiikassa, mikropopcornpusseissa, pitsalaatikoissa...

Fluoriyhdisteitä on tuhansia. Jotta sain jotain tolkkua asiaan, laadin Kemikaalikimaraa kirjoittaessani itselleni taulukon, josta käy ilmi aineiden "heimot", "suvut" ja "perheet", (Päänupissani ei ole omaa lokeroa joka kemikaalille.) Saman näkyy tehneen Mannio esityksensä sivulla 10. Kuluttajan ei tarvitse olla nimistä ja lyhenteistä selvillä, kunhan tietää, missä tuotteissa fluoriyhdisteitä on ja miten niitä voi varoa. Hankalien nimien ja kirjainyhdistelmien ei pidä antaa häiritä.

Lymyileekö kotonasi fluoriagentteja?

Kotonamme on kosteussuojasuihke, jota tosin ei ole juurikaan käytetty. Sen varoitusmerkit nimittäin kertoavat, että kyseessä ei ole mitenkään mukava aine. Pullon kyljessä lukee pitkittäin "CONTAINS FLUORINE AGENT" sen kummemmin erittelemättä millainen "agentti" on kyseessä. Tällaiset aineet helpottavat elämäämme. Kalliista sohvasta saa viinitahrat pyyhittyä pois. Kengät eivät kastu helposti ja takkikin hylkii paremmin syyssateita. Auto saa häikäisevän kiillon fluoriyhdisteiden avulla. Lapset eivät saa klähmittyä nojatuolia rasvaiseksi. "Mutta lapsiperheessä on ihan pakko suojata suihkeilla tekstiilit!" Onko tosiaan, jos sen takia kotiimme ympäristöön leviää hallitsemattomasti aineita, jotka eivät hajoa ja vaikuttavat terveyteemme?

Mikropopcorneja meillä ei ole tehty vuosikausiin. Jos poppareita tehdään, ne paistetaan perinteisesti kattilassa voin ja oliiviöljyn kera. Näin vältetään sekä epämääräiset rasvaseokset että pussissa käytetyt rasvan läpäisemistä estävät aineet.

Ihmiskunta ei näköjään opi. DDT saatiin aikanaan kiellettyä, nyt ihmetellään perfluorattujen yhdisteiden kanssa. Perfluorattuja aineita on käytetty pitkään ja ne ovat käyttötarkoituksissaan hyviä. Haitat paljastuvat vasta myöhemmin. Täytyy toivoa, että aineille saadaan rajoituksia mahdollisimman pian ja yrittää itse välttää "fluoriagentteja."

PTFE-muovista (teflon) kerron lisää myöhemmin. Siinä yhteydessä käsittelen tarkemmin paistinpannuja.
Kuva: gromgull, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä

6 kommenttia :

*P* kirjoitti...

Lähes kaikki ulkoiluvaatteethan pitäisi käsitellä jollain suihkeella, jos myyjiin on uskominen...

Onko valmiiksi vettä hylkivissä vaatteissa jotain samanlaista? Entä gore-tex kalvot, sun muut?

Coccinea kirjoitti...

Minunkin puolestani kiitokset _asiallisesta_ blogista. Luen mielelläni myös itseoppineiden kirjoittajien blogeja, mutta koska näiden kirjoittajien ei tarvitse miettiä, onko tekstin sisältö tieteellisestikin tarkasteltuna pätevä, mukaan pääsee myös yksisilmäisiä omien totuuksien mutu-puolusteluja. Olen kiitollinen kaikesta informaatiosta, mutta varsinkin tieteellisestä tiedosta :)

Anja kirjoitti...

*P*
Näin on, mutta ei niitä myyjiä tarvitse uskoa. Kyllähän tekstiilejä suojataan jo valmiiksi. Suoja-aineitakin on erilaisia. Kaikissa ei ole fluoriyhdisteitä. Kannattaa siis lukea tuoteselosteet.

Gore Texit ym. vastaavat tuotteet sisältävät monikerroksisen kalvon, joissa yksi kerros on PTFE-muovia.

Coccinealle kiitos kiitoksista!
Minusta on hienoa lukea monenlaisia blogeja ja kirjoituksia. Itseoppineisuus ei ole mitenkään huono asia - päin vastoin. Mutta kirjoitti sitten "oppineena" tai "itseoppineena" on hyvä muistaa, että kukaan ei tiedä kaikkea - ei vaikka käyttäisi mitä lähteitä. Kirjaa kirjoittaessani tarkistutin jokaisen tekstin alan asiantuntijalla - ja kyllä niissä oli kommentoitavaa. Vähemmän kuin odotin, mutta jokaisessa tekstissä jotain.
Mukavaa, jos aihepiiristä löytyy kiinnostavia juttuja. Pyrin säilyttämään yllätysellisyyden. Koskaan ei tiedä, mikä juttu on tulossa - enhän tiedä sitä itsekään. :)

Anonyymi kirjoitti...

Todella hyodyllista ja tarkeaa tietoa tuotteista, joita kaytamme paivittain ja joille altistumme tietamattamme. Kiitos kirjoittajelle!
Kysyisin seuraavaa kosteussuojatuotteista, kuuluukohan fluorattuihin yhdisteisiin myos polyuretaani-akrylaattilakka, jolla ruokailupoytamme on lakattu? Tuli mieleeni kun pieni lapsemme on rikkonut pintaa esim lusikalla rummuttaen ja tietysti altistunut jos siita on jotain irronnut? Kiitos!

Anja kirjoitti...

Polyuretaaniakrylaattilakka tekee pöydälle kovan ja suojaavan pinnan. Kyseessä ei ole fluoriyhdiste tai sen sukuinen aine. Lakkaushommissa on kuitenkin syytä huolehtia tuuletuksesta ja välttää ihokontaktia - kuten kaikkien lakkojen ja maalien kanssa.
Kuivuneesta lakasta on lusikalla vaikea saada mitään irti. Juniorin lusikalla rummuttaminen ei ole mikään terveysriski - ellei sitten vanhemmilla mene hermot, jos hieno pöydän pinta menee naarmuille. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos nopeasta vastauksesta!Teflon pannut menee ainakin kiertoon (josko niita kerayksia jarjestetaan taalla Belgiassa) tai sitten vaan roskiin... sita vaan ihmettelen kun taalla ei ainakaan normaali kaupoissa paljoa muuta myyda kuin noita pinnoitettuja pannuja, lienee samoin Suomessa. Toivottavasti siihen tulee muutos. Jaan odottamaan blogia paistinpannuista :)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails